Tennisterkut USA:sta

Elokuun puolessa välissä lähdin opiskelemaan University of South Dakotaan. Nyt oon ollut täällä Etelä-Dakotan Vermillionissa lähes kolme kuukautta. Vermillion on pieni yliopistokaupunki - jos teistä tuntuu, että Tuusula on pieni, niin voin luvata, että tää on ihan oikeesti PIENI... Sain täyden stipendin meidän yliopistoon, koska pelaan koulun tennisjoukkueessa. Yliopisto kestää neljä vuotta ja tällä hetkellä suunnitelmissa on opiskella sairaanhoitajaksi.

Alkuun oli totuttelemista sekä valmentajien että professoreiden kanssa. Tuntui, että kaikki tehdään täällä vähän eri tavalla. Jokaisella opettajalla on omat erilaiset opetustavat ja ne tuntui korostuvan kieli- ja kulttuuri-erojen myötä. Totutteluun meni hetki, mutta parin kuukauden jälkeen rupes jo tuntuun paljon helpommalta.

Arki on ollut aika rankkaa. Aamulla klo 7-8 meillä on treenit fysiikkavalmentajan kanssa. Silloin me joko nostellaan painoja salilla tai juostaan jalkapallonurmella. Treenien jälkeen on koulua yleensä pari tuntia ja iltapäivällä klo 15-17 on tennistreenit. Treenien jälkeen pitäs jaksaa sit tehdä ne läksyt tai lukea tentteihin... Saa olla kyllä ihan tyytyväinen, että on pysyny terveenä ja kroppa kunnossa, varsinkin kun abikevääseen nähden treenimäärät on käytännössä kolminkertaistuneet.

Meidän joukkueessa on kahdeksan tyttöä: kaksi Freshmania (1. vuosikurssi), kolme Sophmorea (2. vuosikurssi), kaksi Junioria (3. vuosikurssi) sekä yksi Seniori (4. vuosi- kurssi) ja me kaikki ollaan Euroopasta.
Joukkueen nimi Coyotes, väri punainen ja maskottina tietenkin kaikkien rakastama kojootti. Asumme kampuksella Coyote Villagessa 4-hengen soluasunnossa. Tärkein kilpailukausi on keväällä, jolloin pelataan konferenssin mestaruudesta, mutta nyt syyskaudella osallistumme myös yksittäisiin kutsuturnauksiin. Syksyn turnauksissa on kaaviot kaksin- ja nelinpeliin. Niissä pelataan enemmän yksilönä, mutta tietenkin edustetaan omaa koulua. Meillä on ollu ihan hyvä syyskausi paria loukkaantumista lukuun ottamatta.

Keväällä me pelataan paljon enemmän otteluita, lähes joka viikonloppu. Yliopistot on jaettu eri konferensseihin. Keväällä jokainen yliopisto pelaa kaikkia oman alueen yliopistoja vastaan ja tavoitteena on voittaa oma konferenssi. Yksi peli koostuu kolmesta nelinpelistä ja kuudesta kaksinpelistä. Näiden pelien lisäksi meillä on paljon muitakin otteluita ja kaikki pelataan samalla konseptilla, toisin kuin syksyn kutsuturnaukset.

Valmentajat puskevat päivittäin meitä treenaamaan täysillä. Treinerit taas muistuttaa levosta, kehonhuollosta ja ravinnosta. Kuka patistaa tekemään läksyt tai lukemaan kokeisiin? Ei kukaan. Opiskelu on ihan itsestä kiinni. Kurssikoot ovat isoja (200 oppilasta), varsinkin näillä ensimmäisen vuoden peruskursseilla, joten professorit eivät tunne oppilaita niin kun lukiossa. Jos jäät jälkeen kurssilla tai tuntuu, ettet ymmärrä yhtään mitään, täytyy vaan joko opiskella enemmän tai pyytää apua esimerkiksi tutoreilta - kaikki on pelkästään omalla vastuulla, että pääset takaisin vauhtiin... meidän koulussa on onneksi varsinkin urheilijoille paljon erilaisia keinoja saada apua opiskeluun.

Kaiken kaikkiaan mulla on ollut erittäin onnistunut syksy ja oon viihtynyt hyvin täällä Vermillionissa. Ihmiset ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia. Tennistiimiin oli helppo päästä mukaan ja meillä on mahtava yhteishenki. Vaikka viihdyn täällä tosi hyvin, valehtelisin jos väittäisin että ei ole koti-ikävä. Onneksi jouluna pääsee taas vajaaksi kuukaudeksi kotiin perheen ja kavereiden luokse .

-Nanette 

 

 

Toim.huom.
Täältä löytyy vielä lisää tietoa Naneten joukkueesta. Pelaajat, ottelutilastot ja ottelukoosteet.